Siitä tehdään elokuva! Kamalaa! Ihanaa? Apua! Ei sitä saa raiskata. Mutta tiedän että katson sen kuitenkin.
Tänään mietin, ykköskirjan nyt englanniksikin loppuun lukeneena, että kyseinen kirja sopisi oikein hyvin tuonne Twilightien kaveriksi tyylikkääseen yöpöytäkirjahyllyyni. Minulla on nimittäin ollut ongelmana että siinä on semmonen yhden kirjan menätävä aukko.
Hmm. Jos kaksi muuta sarjan osaa ovat yhtä hyviä, niin ehkä koko trilogia ansaitsi paikan sekä sydämessäni että hyllyssäni. Silloin saisin piilottaa muualle tuosta nuo ruotsinkieliset kirjoituksiinvalmistautumiskirjat joita en koskaan ole edes lukenut.
Tosin vasta viime kesänä päätin että luen Twilightit vielä kerran ja myyn sitten pois. En nyt oikein sitten tiedä jatkaisinko tätä "en tahdo omistaa mitään koska kukaan ei oikeasti koskaan omista mitään ja materiaaliset hankinnat eivät tee onnelliseksi ja kirjat saa kirjastostaki tai netistä luettavaksi" -linjaa, vai sanoisinki jälleen yhdelle wannabe-periaatteelle että paskat, millään ei oo mitään väliä ja ostan mitä huvitan vaikka ei oliskaan rahaa. Eli, kapinointia, vai kapinointia kapinaani vastaan, vai olisko tuo nyt sitten enemmänki luovuttamista?
Jos jokin sana kuvaa minua hyvin, se on ristiriita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti